Holiday in Cambodia

Mahtoi olla ranskalaisilla tutkimusmatkailijoilla ihmeteltävää, kun 1800-luvun puolivälissä keskeltä viidakkoa löytyi nyt jo tuhatvuotiset Angkorin temppelit. Päärakennus Angkor Wat ei ole turhaan Kambodzan tärkein symboli ja ylpeyden aihe, olihan se kieltämättä juuri niin vakuuttava kuin olisi kuvitellutkin.
Päätimme kuitenkin, että yksi päivä temppeleitä riittää, joten vuokrasimme pyörät ja lähdimme ennen auringonnousua kiertämään tsygäillen ympäri muinaista kaupunkia. Erityisesti jäi mieleen Ta Prohmin temppeli, jossa viidakko on kasvanut patsaista läpi. Kyseistä aluetta käytettiin kuulemma myös Tomb Raider -elokuvan kuvauksissa. Takaisin tullessa söimme ranskalaisvaikutteista välipalaa Indokiinan tyyliin: jäätelöä patongin päällä.

Vaikka temppelit olivatkin huikeita, Siem Reap itsessään oli niin turistisoitunut ja kaoottinen kaupunki, että päätimme jatkaa eteenpäin mahdollisimman nopeasti. Ainoana positiivisena puolena kaupungista jäi mieleen hyvät ruuat.
Seuraavana matkustimme pienempään kaupunkiin Battambangiin, joka itsessään ei ollut erikoinen, mutta jonka ympäristöstä löytyi kaikenlaista mielenkiintoista nähtävää. Erityisen huikea kokemus oli "Bamboo Train"; yksiraiteisella junaradalla kulkeva bambulautta, jonka päällä tuli matkustettua maaseudulle katselemaan paikallista elämää riisitehtaineen. Hauskaa oli myös se, että kahden bambujunan kohdatessa kevyemmin lastattu yksinkertaisesti nostettiin pois raiteilta, jotta toinen pääsi kulkemaan. Lisäksi matkustimme vuorelle, jossa pääsimme todistamaan Puna-Khmerien hirmutekojen jälkiä; luolasta löytyi kasa ihmisuhrien pääkalloja.

Tällä hetkellä kirjoittelen Sihanoukvillessä, jossa on tarkoitus levytellä ehkä viikko tai pari ennen Vietnamiin siirtymistä. Voi siis olla, että seuraavaa blogimerkintää ei kuulu vähään aikaan...

Kuvia Part 2

Matka Luang Prabangiin oli vuoristoinen...

Luang Prabang ja Mekongin auringonlasku

Khmu-heimon luona kyläilemässä

Trekkailua

Welcome to the jungle

Tällänen kaveri tuli vastaan

Vang Viengin luolailua

Kalastaja Paksanissa

Tha Kaekin propagandaa - ku
npa kielioppiin panostettaisiin yhtä paljon kuin huumevalistukseen

Veneilyä Si Phan Donilla

Tähän näkyyn oli kiva herätä 8 päivää

Don Khon

Neljätuhatta saarta

Reilun viikon mittainen levyttelytuokio Etelä-Laosin paratiisisaarilla on vihdoinkin saapunut päätökseen, ja saimme kuin saimmekin itsemme ylös riippumatoista ja matkustettua Kambodzan puolelle Siem Reapiin.

Si Phan Don (eli "4000 Islands") on alue Laosin ja Kambodzan rajalla, jossa Mekong-joki on leveimmillään ja täynnä saaria. Näistä majoituimme melko yllätyksettömästi Don Detille, sillä löysimme aivan täydellisen bungalow-majoituksen vain kolmen euron hintaan. Turhia mukavuuksia siinä ei tietenkään ollut, mutta kun löytyy riippumatto ja rantaan on vain muutama metri, mitä muuta sitä tarvitseekaan?
Moni päivä meni samalla kaavalla, levyttelyä ja uimista vesipuhveleiden valtaamalla rannalla, sekä toisinaan saaren ympäri pyöräilyä. Kävimme myös tsekkaamassa naapurisaaren Don Khonin ja sieltä löytyvät upeat vesiputoukset, joiden lähellä uiminen oli melko virkistävää vahvoista virtauksista huolimatta.

Eräänä päivänä lähdimme koko guesthousen porukalla veneilemään pitkin Mekongia, ja päädyimme aivan autiolle pikkusaarelle, jossa guesthousen omistajapariskunta kokkaili kenties tähänastisen reissun parasta safkaa. Myös tuona päivänä ilta kului normaaliin tapaan, Lao Lao -pullon kiertäessä bungalow-naapurusten kesken. Kaiken kaikkiaan saarella tapaamamme porukka oli niin rentoa, että viikko kului ikävän nopeasti, mutta joskus matkaa on vain jatkettava eteenpäin.
Nyt on tosin taas jotain mitä odottaa, sillä seuraavaksi suuntana on Angkorin temppelit..!

Vang Vieng & kohti etelää

Viime viikon alkuun saakka tuli hengailtua tunnetussa backpacker-mestassa, Vang Viengissä. Nykyisellään paikka on täynnä turisteja, jotka viettävät illat lähinnä juhlien ja harrastaen paikallista kaljakelluntaa, tubeilua. Tubeilussa on siis kyse siitä, että asettaudutaan traktorin renkaan sisäkumiin lillumaan pitkin jokea, pysähdellen pitkin matkaa erilaisissa baareissa. Biletettyä tuli siis kerran jos toisenkin, mutta muuten Vang Viengissä kulutettu aika meni lähinnä relaksoitumiseen riippumatoissa, ja tulihan sitä muutamissa luolissakin vierailtua.
Erityistä Vang Viengissä oli myös Frendejä ja Family Guyta jatkuvasti näyttäneet ravintolat, joiden pehmeillä patjoilla ja tyynyillä oli hyvä levyttää erilaisia safkoja maistellessa.

Viisi yötä Vang Viengin landella oli kuitenkin tarpeeksi, joten lähdimme etenemään kohti etelää. Otimme ensimmäisen sattumanvaraisen bussin, joka johdatti meidät Paksan-nimiseen pikkukylään. Kaduilla emme törmänneet yhteenkään länsimaalaiseen, joten kylässä oli varsin rauhallinen tunnelma ja päädyimmekin viettämään pari yötä seudun kenties ainoassa guesthousessa. Paksanista jatkoimme lopulta Tha Kaekin rantakaupungin kautta Pakseen, josta päädyimme nykyiseen sijaintiimme, Don Detin saarelle. Ja tämä paikkahan on sitten sen luokan paratiisi, että siitä on parempi kirjoittaa oma juttunsa myöhemmin! Täällä tulee luultavasti lööbailtua ainakin viikon loppuun asti, joten seuraava blogimerkintä tulee mahdollisesti ensi viikon puolella...