Mahtoi olla ranskalaisilla tutkimusmatkailijoilla ihmeteltävää, kun 1800-luvun puolivälissä keskeltä viidakkoa löytyi nyt jo tuhatvuotiset Angkorin temppelit. Päärakennus Angkor Wat ei ole turhaan Kambodzan tärkein symboli ja ylpeyden aihe, olihan se kieltämättä juuri niin vakuuttava kuin olisi kuvitellutkin.
Päätimme kuitenkin, että yksi päivä temppeleitä riittää, joten vuokrasimme pyörät ja lähdimme ennen auringonnousua kiertämään tsygäillen ympäri muinaista kaupunkia. Erityisesti jäi mieleen Ta Prohmin temppeli, jossa viidakko on kasvanut patsaista läpi. Kyseistä aluetta käytettiin kuulemma myös Tomb Raider -elokuvan kuvauksissa. Takaisin tullessa söimme ranskalaisvaikutteista välipalaa Indokiinan tyyliin: jäätelöä patongin päällä.
Vaikka temppelit olivatkin huikeita, Siem Reap itsessään oli niin turistisoitunut ja kaoottinen kaupunki, että päätimme jatkaa eteenpäin mahdollisimman nopeasti. Ainoana positiivisena puolena kaupungista jäi mieleen hyvät ruuat.
Seuraavana matkustimme pienempään kaupunkiin Battambangiin, joka itsessään ei ollut erikoinen, mutta jonka ympäristöstä löytyi kaikenlaista mielenkiintoista nähtävää. Erityisen huikea kokemus oli "Bamboo Train"; yksiraiteisella junaradalla kulkeva bambulautta, jonka päällä tuli matkustettua maaseudulle katselemaan paikallista elämää riisitehtaineen. Hauskaa oli myös se, että kahden bambujunan kohdatessa kevyemmin lastattu yksinkertaisesti nostettiin pois raiteilta, jotta toinen pääsi kulkemaan. Lisäksi matkustimme vuorelle, jossa pääsimme todistamaan Puna-Khmerien hirmutekojen jälkiä; luolasta löytyi kasa ihmisuhrien pääkalloja.
Tällä hetkellä kirjoittelen Sihanoukvillessä, jossa on tarkoitus levytellä ehkä viikko tai pari ennen Vietnamiin siirtymistä. Voi siis olla, että seuraavaa blogimerkintää ei kuulu vähään aikaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti