Matka Vientianesta Luang Prabangiin oli kieltämättä erikoinen kokemus. Kymmenen tuntia vuoristoisia teitä, jotka olivat kuoppia täynnä, eikä turvavöitä tietenkään ollut. Mutta ainakin maisemat olivat huikeat, ja bussin ikkunasta tuli katseltua vuoristolla elävien heimojen kyliä, jotka olivat kuin satoja vuosia vanhoja.
Tiistai ja keskiviikko sujui trekkauksen parissa. Minä, Pekka ja paikallinen oppaamme Lee lähdimme talsimaan useita tunteja kestäneen patikointireissumme viidakon ja vuoriston läpi, ja pääsimme lopulta kylään, jossa asui Khmu-heimon väkeä. Tuossa kylässä tuli sitten nukuttua yksi yö paikalliseen tapaan raketussa hökkelissä, illan sujuessa varsin kosteissa merkeissä: Lee innostui tarjoilemaan Beer Laoa, riisistä tehtyä kiljua sekä paikallista Lao Lao -pontikkaa, jonka juomisessa avusti todella rennoista länkkäreistä koostunut travelleriporukka. Kaikilla oli siis todella hauskaa, ja oli mielenkiintoista keskustella Leen kanssa kulttuureiden välisistä eroista.
Onneksi pysyimme sentään kohtuuden rajoissa, sillä seuraavana päivänä oli tiedossa lisää trekkausta ja parin tunnin kajakointi pitkin jokea. Kaikenkaikkiaan trekkausreissu oli joka pennin arvoinen ja ehdottomasti tähänastisen reissun kohokohtia.
Kuitenkin kaiken talsimisen jälkeen päätimme, että muutama päivä levyttelyä ei olisi lainkaan pahitteeksi, joten saavuimme surullisenkuuluisaan Vang Viengiin. Siitä lisää seuraavalla kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti