Kaksi yötä Sihanoukvillen turistisoituneella Serendipity Beachilla oli tarpeeksi - kun toisena päivänä fillarit vuokrattuamme löysimme rauhallisemmalta Otres Beachilta liki täydellisen mestan, oli guesthousen vaihto paikallaan. Huoneessa oli ainoastaan kaksi patjaa lattialla ja tuuletin, mutta kuka muuta kaipaakaan, kun yö maksaa henkeä kohden 2 dollaria (1,6€) ja on merenrannalla? Sokerina pohjalla guesthousen ravintolasta sai Indian Food All You Can Eat -aterian vain kolmen dollarin hintaan. Mättö osoittautui niin loistavaksi, että sitä tulikin kiskottua illalliseksi viitenä peräkkäisenä päivänä.
Muuten Otres Beachilla aika sujui varsin leppoisasti meressä uiden ja bilistä pelaten - päästiin jopa ottamaan turpaan paikalliselta (9-vuotiaalta) bilismestarilta. Kaiken huipuksi törmäsimme vielä samoihin suomalaisiin, joiden kanssa juhlimme aikaisemmin jo Don Detillä. Ei siis yllätys, että myös Otres Beachilla vietetty viimeinen ilta meni biletyksen merkeissä.
Otresilta vetäydyimme kuitenkin äärimmäisen rauhalliselle Koh Rongin saarelle, josta löytyi suomalaisäijän pitämä Broken Hearts Guesthouse. Hiekka oli valkoista ja vesi ehkä kirkkainta ikinä, ja Otresin jälkeen mesta tuntui juuri oikealta valinnalta. Toisella puolella saarta oli myös ranta ja useita bungaloweja, mutta sinne päästäkseen piti trekata puolisen tuntia äärimmäisen (ja käärmeiden asuttaman) viidakon läpi, liaaneita ja köysiä apuna käyttäen. Trekkaus oli sen verran piristävää, että itse tuli vedettyä se kolmena päivänä, mutta valitettavasti tällä välin Pekka kärsi korkeasta kuumeesta. Omalta osaltani tunnelmaa latisti toisinaan myös järjenvastainen määrä moskiittoja ja sandflyita, joiden puremista kärsin vielä tätä viestiä kirjoittaessani.
Pekan parannuttua kuumeestaan pääsimme kuitenkin jatkamaan matkaa, ja saavuimme Kampotiin. Siitä kuitenkin lisää ensi kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti