Tra Vinhin kaoottisuus sai meidät vaihtamaan maisemaa jo yhden yön jälkeen, ja päädyimme - onneksi melko lähellä sijaitsevaan - Vinh Longin kaupunkiin. Kaupungin lähellä Mekong ja siitä haarautuvat joet ovat sen verran leveänä, että alueelta löytyy lukuisia saaria. Motokuskit johdattivat meidät näistä yhdelle, An Binhin saarelle, jossa pääsimme yöpymään paikallisen perheen luona - tosin nykyään ns. "homestay" ei juurikaan eroa tavallisesta guesthouse-majoituksesta.
Saarella oli kuitenkin varsin mukava pyöräillä ympäriinsä, ja ainakin Tra Vinhin jälkeen An Binh tuntui huomattavasti rauhallisemmalta paikalta. Valitettavasti kuitenkin vesi oli niin mutaista, ettei siellä oikein tehnyt mieli uida, mutta ainakin mestasta löytyi ensimmäiset riippumatot pitkään aikaan!
Seuraavana päivänä lähdimme aktiviteettipäissämme pienelle venereissulle, jossa tsekattiin niin kelluva marketti kuin bonsai-puutarha, ja välissä pääsimme kokeilemaan paikallisia kookosmakeisia. Retken kruunasi ainakin omalta osaltani erikseen tehty soutuvenereissu hämyisillä kanavilla, joskin yhtä viidakkoisissa maisemissa ei oltu kuin U-Minhissä. Mieleenpainuvinta Vinh Longin homestayssa oli kuitenkin talon tarjoama safka, jota tulikin vedettyä melko kiitettävissä määrin.
Vinh Longin jälkeen teimme satunnaiskoukkauksen Sa Decin kaupunkiin, joka oli odotettua kaoottisempi - mopojen pakeneminen Vietnamissa vaikutti sillä hetkellä lähes tuhoon tuomitulta ajatukselta. Illalla löysimme kuitenkin itsemme jälleen mielenkiintoisesta tilanteesta - päädyimme buddhalaisluostariin, jonne jumahdimme pariksi tunniksi uskonnollisten rituaalien saattelemana, ja munkit opettivat mielellään asioita elämäntavoistaan. Valitettavasti emme jatkaneet pitkään valaistuksen tiellä, sillä heti seuraavassa ravintolassa päädyimme juomaan paikallisten riisiviinashotteja - ilmaisia kun olivat.
Seuraava kohde oli merenrantakylä Ba Dong, joka kuuleman mukaan oli siirtomaa-aikana ranskalaisten kolonialistiherrojen suosittu biitsikohde. Sitä oli hankala uskoa, sillä ranta oli jopa Kambodzan Kep Beachia huomattavasti karumpi, ja tähän kuulimme myöhemmin syyn tapaamaltamme vietnamilaiselta sotaveteraanilta - aluetta pommitettiin sodan aikaan melko runsaalla kädellä. Uiminen pitkästä aikaa oli kuitenkin mukavaa, vaikka terävät kivet tekivät siitä jokseenkin veristä touhua. Ba Dong oli kuitenkin se, mitä Mekongin Deltalta olimme tulleet hakemaan - riisipeltoja ja maaseudun rauhaa, ja ennen kaikkea äärimmäisen hyvää sapuskaa.
Tällä hetkellä kirjoittelen kuitenkin Saigonissa, aka Ho Chi Minh cityssä, joka ainakin ensivaikutelman perusteella vaikuttaa juuri niin kaoottiselta kuin olisi kuvitellutkin. Mutta Saigonissa se olikin itsestäänselvyys!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti